onneksi on viikonloppu, tosin viikko on mennyt taas sataa ja tuhatta. ja kohta meillä asustaakin jo toinenkin koira. toivon että dino ei ota suuresti nokkiinsa vauvasta. tuskin, eiköhän niistä hyvät kamut tule. mennään huomenna katsomaan vauvelia, dino joutuu jättämään väliin ettei tartuta pikkuisia.

ja muutama päivä lepoa ja sitten saa taas lenkkeillä, huomaa kyllä heti kun koira on vaan maannut että paino nousee ja poika pyöristyy. vaikka sillä kyllä ei mitään hätää ole painon suhteen kun se raukka laihtui niin hurjasti sen masutulehduksen takia, onneksi se on nyt mennyttä. nyt osataan pitää se mahan toiminta kurissa. vähän epäilin että suostuuko dino syömään sitä puuromömmöä mutta hyvin on maistunut, nyt olen lisännyt joukkoon nappuloita ja vähentänyt puuroa. kun laittaa pienen nökäreen jauhelihaa päälle niin mikä vaan menee. kun vauveli tulee ja sille syötetään kasvattajan määräämää ruokaa (sijoituskoissuli) niin täytyy vaihtaa dinolle se sama sitten. toivottavasti se ei aiheuta dinolle mitään reaktioita. on se kyllä kovia kokenut: alleriginen reaktio kesällä (ei hajua mistä tuli, mutta nokkoset saa aikaan samantapaista),nivelissä vikaa, herkkämasu ja nyt se lunssa. ja kaikki aika välillä kesäkuu-nykyhetki. jospa nyt sitten rauhoittuisi.

harmittaa kyllä se ettei päästy dinon kanssa koskaan oikein koittamaan agilityä. se olisi varmasti nauttinut siitä, ehkä tulokkaan kanssa sitten. jos dinon liikkuvuus vaan antaa periksi voitaisiin keväällä taas tokoilua koittaa, ja jos tällä kertaa se kurssi ei olisi täynä jo ennenkun pääsee ilmoittautumiseen paikalle. näyttelyissäkin voisi käyttää sitten kun on vastustuskyky sen verran hyvä ettei jokainen nanometrin kokoinen basilli ja pöpö tartu siihen. vauvelin kanssa näyttelyissä tullaan varmasti käymään ;) ja vaikka koira ei olisi sijoituskoira, veisin sitä silti. nyt vasta kun on jotain hajua jostain ja kun dinon kanssa on ollut vastoinkäymisiä näyttelyidenkin kanssa, alkaa innostus kasvaa oikein todenteolla. ja nyt sinne ei tarvitse mennä yksin vaan on hyvää seuraa.